Työelämäohjauksen käsite ja sen käyttötapa vakuuttivat minut heti. Jo vuosia tehdessäni uraohjaustyötä työttömien työnhakijoiden parissa olen miettinyt, kuinka työssä oleva aikuinen saisi uraohjausta. Onko laadukasta uraohjausta, kuten ammattitaitoa ylläpitävää ja kehittävää ohjausta, saatavissa vain työttömänä? Lähipiirissäni olin nähnyt, kuinka akateemisesti koulutetut jättivät työnsä, jotta saivat aikaa ja tilaa hengähtää ja miettiä uraansa. Vanhalakka-Ruoholta löysin siis käsitteen, jonka avulla ohjaustoimintaa työpaikoilla - sekä sen kysyntää - olisi helpompi käsitellä ja käsitteellistää.
Mutta käsitteiden maailma ei olekaan näin suoraviivainen eikä työelämäohjauksen käsite ole määrittelyltään ja käytöltään vakiintunut. Vuonna 2011 yllätyin kaksikin kertaa siitä, kuinka tätä samaa käsitettä voidaan käyttää.
Työ- ja elinkeinoministeriössä korkeakouluharjoittelunsa suorittanut Olli Herranen laati selvityksen (heinäkuu 2011) työelämäohjauksesta koulumaailmassa. TEM:n Työelämän laatu -ryhmässä tehty selvitys Työelämänohjaus perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa käsittelee sitä, mitä ja millaista työelämäohjausta (kyllä, työelämäohjausta, vaikka raportin otsikossa onkin sana työelämäNohjaus) suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa tällä hetkellä annetaan. Selvityksen mukaan "työelämäohjaus on osa ”elämänlaajuisia ohjauksellisia palveluja, jotka alkavat koulussa uran- ja koulutusvalinnan ohjauksena ja jatkuvat erilaisiin työelämän muutostilanteisiin liittyvänä ohjauksena”. Toisin sanoen ohjauksella työelämässä ei lähtökohtaisestikaan tarkoiteta vain kapeasti työelämän sisällä tapahtuvaa ohjausta, vaan se on määritelmä kaikelle ohjaukselle, joka koskee työorganisaatioita ja muutoksia työelämässä. Vaikka työelämäohjaus on käsitteenä ollut ensisijaisesti sidottu työelämään, alkaa se toimintana jo koulussa." Herranen myös esittää selvityksessään johtopäätöksen, että työelämäohjauksen käsite vastaa olemassa olevaan tarpeeseen: käsitteen käytöllä koulumaailmassa työelämävalmiuksia lisäävän ohjauksen organisointi ja toteutus helpottuu. Samanlaiseen työelämäohjaus -käsitteen käyttöön viitataan myös mm. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) julkaisussa 78 keinoa työurien pidentämiseen, joka julkaistiin alkuvuodesta 2012. Julkaisussa korkea-asteen työelämäohjausta vaaditaan omaksi oppiaineekseen sen lisäksi, että ura- ja työelämäohjausta tulisi olla tarjolla myös henkilökohtaisena ohjauksena. SYL kuvaa työelämäohjausta nimenomaan opiskelijoille tarjottavana työelämään valmistavana opetuksena ja ohjauksena, mm. oman alan työllistymismahdollisuuksista.
Toinen tapa käyttää työelämäohjaus -käsitettä on työ- ja elinkeinoministeriön näkemys siitä, että työelämäohjaus on TE-toimistoissa tapahtuvaa ohjausta. TEM:n työllisyys- ja yrittäjyysosaston toukokuussa 2010 asettaman työryhmän tehtävänä oli pohtia ja määritellä TE-toimistojen ohjauksellisia ja osaamisen kehittämisen palveluja. Työryhmän raportissa (4.4.2011, ei enää netissä saatavilla, uusi työryhmä aloittanut 17.2.2011) ehdotetaan, että kaikkea TE-toimistossa tapahtuvaa asiakaspalvelutyötä (neuvonta- ja ohjaustyötä) kutsuttaisiin työelämäohjaukseksi. Tulevaisuudessa asiakaspalvelussa työskentelevät olisivat työelämäohjauksen asiantuntijoita, työelämäohjaajia. Työelämäohjaus olisi siis luonteeltaan mm. työn haussa tukemista, alkavien yrittäjien ohjausta, kotoutumisohjausta, koulutukseen ohjausta ja uraohjausta sekä elämänhallinnan kysymyksiin pureutumista.
Itse olen tällaisesta yhden käsitteen käytön sekamelskasta ihmeissäni. Voiko työelämäohjaus olla tätä kaikkea? Millaisen merkityksen ja painoarvon käsite antaa työpaikoilla tapahtuvalle ohjaukselle, jos samaa käsitettä käytetään jo peruskoulussa opinto-ohjauksessa sekä TE-toimistoissa työnhakijoiden ohjauksessa? Mielestäni uraohjaus -käsite kaikessa epämääräisyydessään ja laajuudessaan soveltuisi erittäin hyvin yllämainittuihin käyttötapoihin (myös työpaikoilla tapahtuvaan ohjaukseen). Voisiko TE-toimistoissa tarjottava ohjaus olla nimeltään työelämään ohjausta? Voisiko kouluissa tarjottava ohjaus olla nimeltään (perinteisesti) opinto-ohjausta, vaikkei se olekaan opinnoissa ohjausta, vaan uraohjausta ja työelämään ohjausta? Itsekin opinto-ohjaajaksi valmistuneena katsoisin, että näin opinto-ohjaus ottaisi sekä käsitteenä että sisällöllisesti askeleen oikeaan suuntaan, opiskelijoiden työelämätuntemuksen, -taitojen ja -tietojen kehittämisen suuntaan.
Toivoisin, että työelämäohjaus -käsite varattaisiin ainoastaan työn maailmassa tapahtuvan ohjauksen kuvaamiseen. Tämä genre on suhteellisen tuore, ajatus siitä, että työpaikoilla olisi työntekijälle erilaisia ohjauksellisia tarjoumia. Kirjoitukseni on kannanotto käsitteiden täsmällisemmälle käytölle ja edistää toivoni mukaan työelämäohjaus -käsitteen rajaamista työelämässä tapahtuvaan ohjaustoimintaan. Toivon, että kommentoit ja kerrot, mikä on oma näkemyksesi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti