maanantai 16. huhtikuuta 2012

Työelämäitseohjautuvuutta?

Kuuntelin tänään organisaatiopsykologi Pekka Järvisen luentoa esimiestyöstä ja tiimin johtamisesta. Järvisen mukaan tiimin itseohjautuvuus on utopia, joka ei koskaan toteudu: kaikki tiimit tarvitsevat johtamista. Suomessa itseohjautuvuudessa on menty liian pitkälle, kun useat organisaatiot on jätetty tiimitasolla vaille johtamista kokonaan. Järvisen kuvaus itseohjautuvuuden ideaalin tavoittelussa synnytetystä Lepsulandiasta sai minut ajattelemaan ohjaustyötä ja itseohjautuvuutta yleisesti.

Ohjauksen - esimerkiksi opinto-ohjauksen - tavoitteena on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Ohjauksessa tavoitellaan ohjattavan omien sisäisten prosessien (metakognitiivisten taitojen) vahvistumista, esimerkiksi ongelmanratkaisutaitojen ja päätöksentekotaitojen vahvistumista. Kun ohjattava kohtaa seuraavan kerran vastaavan haasteen, hän on oppinut edellisestä tilanteesta taitavammaksi omien sisäisten prosessiensa ohjaajaksi - eli taitavammaksi ratkaisemaan vastaavia tilanteita itse, ilman ohjaajan välitöntä tukea. Aikuiskoulutusmaailmassa opiskelijoiden itseohjautuvuus on taito, josta puhutaan paljon, jota harjoitellaan koulutuksessa ja jota tietyssä määrin edellytetään jokaiselta aikuisopiskelijalta. Voisiko tällaisen itseohjautuvuuden ajatuksen ja tavoittelun siirtää työelämäohjaukseen? Voisiko siis työelämäohjaus tuottaa työelämäitseohjautuvuutta? Tällaista sanaa ei tietenkään ole edes olemassa. Mutta onko työelämäohjauksen tavoitteena tehdä itsensä tarpeettomaksi, eli tuottaa ohjattavien itseohjautuvuutta? 

Luulisin, että vastaukseni on kyllä. Työelämäohjaus, kuten kaikki ohjaus jossa ohjattava itse kehittelee vastauksia kysymyksiinsä eikä saa niitä apteekin hyllyltä, saa aikaan ohjattavassa itseohjautuvuutta ja kehittää tätä taitoa. Tämä juuri erottaakin ohjauksen neuvontatyöstä: ohjauksessa ohjattava itse on oman tilanteensa paras asiantuntija, ja ohjauksessa hän saa ohjaajasta keskustelukumppanin, jonka avulla ja tuella etsii itse vastauksia kysymyksiinsä. Ohjausprosessin myötä ohjattava oppii itsestään lisää, hallitsee sisäisiä prosessejaan, ja löytää vastauksia kysymyksiinsä itsenäisesti - itseohjautuvasti.  

Vastaukseni saattaa myös olla ei. Työelämä on nopeasti muuttuva ja hektinenkin, jolloin säännöllinen ohjauksellinen keskustelu - esim. työnohjaus, kehityskeskustelu, kollegiaalinen tuki - on usealle työntekijälle keino hengähtää ja ottaa askel taaksepäin kaikesta työpaikan kiireestä. Mm. työnohjaus tarjoaa aikaa, tilaa ja kunnioitusta työntekijän itsereflektiolle ja ammatilliselle kasvulle. En näe, että tällainen itsensä tarkastelu osana työtä ja työyhteisöä tekisi ajan myötä itsensä tarpeettomaksi. Useisiin ohjauksellisiin keskusteluihin työntekijä tarvitsee keskustelukumppanin, nyt ja jatkossa.

Vaikka ohjaus pyrkiikin tekemään itseään tarpeettomaksi, ei ohjaus työmuotona ja ammattina tule katoamaan. Tänä päivänä ohjaukselle on monimutkaistuvassa koulutuksen ja työn epävarmuuksien maailmassa suurempi kysyntä kuin koskaan aiemmin.

Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi!

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Mitä on työelämäohjaus?

Työelämäohjaus on työpaikoilla tapahtuvaa ohjausta, jossa ohjaustoiminta kohdistuu erityisesti työpaikalla työskenteleviin henkilöihin. Työpaikoillahan tapahtuu muutakin ohjausta - usean ammattikunnan työkäytäntöihin kuuluu ohjaustyön tekeminen suhteessa potilaisiin, asiakkaisiin, opiskelijoihin. Itse löysin työelämäohjauksen käsitteen vuonna 2010 lukiessani professori Marjatta Vanhalakka-Ruohon kirjoituksia vuodelta 2005 (www.työelämäohjaus.fi). Vanhalakka-Ruoho on Joensuun yliopiston ohjauskoulutuksen professori.

Työelämäohjauksen käsite ja sen käyttötapa vakuuttivat minut heti. Jo vuosia tehdessäni uraohjaustyötä työttömien työnhakijoiden parissa olen miettinyt, kuinka työssä oleva aikuinen saisi uraohjausta. Onko laadukasta uraohjausta, kuten ammattitaitoa ylläpitävää ja kehittävää ohjausta, saatavissa vain työttömänä? Lähipiirissäni olin nähnyt, kuinka akateemisesti koulutetut jättivät työnsä, jotta saivat aikaa ja tilaa hengähtää ja miettiä uraansa. Vanhalakka-Ruoholta löysin siis käsitteen, jonka avulla ohjaustoimintaa työpaikoilla - sekä sen kysyntää - olisi helpompi käsitellä ja käsitteellistää. 

Mutta käsitteiden maailma ei olekaan näin suoraviivainen eikä työelämäohjauksen käsite ole määrittelyltään ja käytöltään vakiintunut. Vuonna 2011 yllätyin kaksikin kertaa siitä, kuinka tätä samaa käsitettä voidaan käyttää.

Työ- ja elinkeinoministeriössä korkeakouluharjoittelunsa suorittanut Olli Herranen laati selvityksen (heinäkuu 2011) työelämäohjauksesta koulumaailmassa. TEM:n Työelämän laatu -ryhmässä tehty selvitys Työelämänohjaus perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa käsittelee sitä, mitä ja millaista työelämäohjausta (kyllä, työelämäohjausta, vaikka raportin otsikossa onkin sana työelämäNohjaus) suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa tällä hetkellä annetaan. Selvityksen mukaan "työelämäohjaus on osa ”elämänlaajuisia ohjauksellisia palveluja, jotka alkavat koulussa uran- ja koulutusvalinnan ohjauksena ja jatkuvat erilaisiin työelämän muutostilanteisiin liittyvänä ohjauksena”. Toisin sanoen ohjauksella työelämässä ei lähtökohtaisestikaan tarkoiteta vain kapeasti työelämän sisällä tapahtuvaa ohjausta, vaan se on määritelmä kaikelle ohjaukselle, joka koskee työorganisaatioita ja muutoksia työelämässä. Vaikka työelämäohjaus on käsitteenä ollut ensisijaisesti sidottu työelämään, alkaa se toimintana jo koulussa." Herranen myös esittää selvityksessään johtopäätöksen, että työelämäohjauksen käsite vastaa olemassa olevaan tarpeeseen: käsitteen käytöllä koulumaailmassa työelämävalmiuksia lisäävän ohjauksen organisointi ja toteutus helpottuu. Samanlaiseen työelämäohjaus -käsitteen käyttöön viitataan myös mm. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) julkaisussa 78 keinoa työurien pidentämiseen, joka julkaistiin alkuvuodesta 2012. Julkaisussa korkea-asteen työelämäohjausta vaaditaan omaksi oppiaineekseen sen lisäksi, että ura- ja työelämäohjausta tulisi olla tarjolla myös henkilökohtaisena ohjauksena. SYL kuvaa työelämäohjausta nimenomaan opiskelijoille tarjottavana työelämään valmistavana opetuksena ja ohjauksena, mm. oman alan työllistymismahdollisuuksista.

Toinen tapa käyttää työelämäohjaus -käsitettä on työ- ja elinkeinoministeriön näkemys siitä, että työelämäohjaus on TE-toimistoissa tapahtuvaa ohjausta. TEM:n työllisyys- ja yrittäjyysosaston toukokuussa 2010 asettaman työryhmän tehtävänä oli pohtia ja määritellä TE-toimistojen ohjauksellisia ja osaamisen kehittämisen palveluja. Työryhmän raportissa (4.4.2011, ei enää netissä saatavilla, uusi työryhmä aloittanut 17.2.2011) ehdotetaan, että kaikkea TE-toimistossa tapahtuvaa asiakaspalvelutyötä (neuvonta- ja ohjaustyötä) kutsuttaisiin työelämäohjaukseksi. Tulevaisuudessa asiakaspalvelussa työskentelevät olisivat työelämäohjauksen asiantuntijoita, työelämäohjaajia. Työelämäohjaus olisi siis luonteeltaan mm. työn haussa tukemista, alkavien yrittäjien ohjausta, kotoutumisohjausta, koulutukseen ohjausta ja uraohjausta sekä elämänhallinnan kysymyksiin pureutumista.

Itse olen tällaisesta yhden käsitteen käytön sekamelskasta ihmeissäni. Voiko työelämäohjaus olla tätä kaikkea? Millaisen merkityksen ja painoarvon käsite antaa työpaikoilla tapahtuvalle ohjaukselle, jos samaa käsitettä käytetään jo peruskoulussa opinto-ohjauksessa sekä TE-toimistoissa työnhakijoiden ohjauksessa? Mielestäni uraohjaus -käsite kaikessa epämääräisyydessään ja laajuudessaan soveltuisi erittäin hyvin yllämainittuihin käyttötapoihin (myös työpaikoilla tapahtuvaan ohjaukseen). Voisiko TE-toimistoissa tarjottava ohjaus olla nimeltään työelämään ohjausta? Voisiko kouluissa tarjottava ohjaus olla nimeltään (perinteisesti) opinto-ohjausta, vaikkei se olekaan opinnoissa ohjausta, vaan uraohjausta ja työelämään ohjausta? Itsekin opinto-ohjaajaksi valmistuneena katsoisin, että näin opinto-ohjaus ottaisi sekä käsitteenä että sisällöllisesti askeleen oikeaan suuntaan, opiskelijoiden työelämätuntemuksen, -taitojen ja -tietojen kehittämisen suuntaan.
Toivoisin, että työelämäohjaus -käsite varattaisiin ainoastaan työn maailmassa tapahtuvan ohjauksen kuvaamiseen. Tämä genre on suhteellisen tuore, ajatus siitä, että työpaikoilla olisi työntekijälle erilaisia ohjauksellisia tarjoumia. Kirjoitukseni on kannanotto käsitteiden täsmällisemmälle käytölle ja edistää toivoni mukaan työelämäohjaus -käsitteen rajaamista työelämässä tapahtuvaan ohjaustoimintaan. Toivon, että kommentoit ja kerrot, mikä on oma näkemyksesi!