tiistai 23. kesäkuuta 2015

ohjaaja, uraohjaaja, valmentaja, coach?

Ihmisten ja ryhmien kanssa tehtävän työn parissa käytetään monenlaisia käsitteitä, titteleitä ja nimikkeitä. Oletko sinä ohjaaja, uraohjaaja, opinto-ohjaaja, aikuisopinto-ohjaaja, työnohjaaja, valmentaja, coach, sparraaja?



Mietiskelin käsitteiden 'ohjaaja' ja 'valmentaja' tai 'coach' eroavaisuuksia.  Mielestäni valmentamiseen liittyy ajatus selkeästä lopputuloksesta: valmentaja ja valmennettava määrittävät yhdessä tämän lopputuloksen (sijoittua viiden parhaan joukkoon SM-kisoissa / suoriutua mitattavasti paremmin työtehtävistä). Silti, trendi näyttää kääntyvän siihen suuntaan, että ohjaajista tulee valmentajia ja coacheja - tai ainakin ohjauspalveluista valmennuspalveluita, kuten TE-hallinnon uudistuksissa. Ohjaava koulutus on muuttunut lyhyiksi ja napakoiksi uravalmennuksiksi (joskin myös TE-hallinto korostaa valmennusten sisältävän tukea ja ohjausta - onko muutos siis lähinnä semanttinen?). Tästä muutoksesta mm. OAJ lausui huolensa vuonna 2012: ohjaavan koulutuksen sekä erilaisten ohjaavien ryhmien korvaaminen valmennuksella saattaa heikentää palvelun laatua sekä toteuttajien ohjauksellista osaamista. Toisaalta aikuiskouluttaja Amiedu Helsingissä käyttää molempia käsitteitä vaivattomasti rinnakkain:
(...) lakimuutos lakkautti ohjaavan koulutuksen nimikkeenä. Ohjauksen tarve ei kuitenkaan poistu, päinvastoin. Ohjaus jatkuu uudistuneena Uravalmennuksena. Kohderyhmät ovat monipuolistuneet – nykyisin valmennusta voidaan tarjota entistä kattavammin monenlaisiin tilanteisiin.
Käsitteiden eroavaisuuksia pohtivat myös liikkeenjohdon konsultti Spiik sekä työnohjaaja, coach Marjo-Riitta Ristikangas. Ristikangas (2008) valottaa työnohjauksen ja coachingin eroja ja yhtäläisyyksiä ja kirjoittaa:
Työnohjauksen tuki- ja auttamishistoria ja coachingin urheilutausta luovat väistämättä menetelmille oman leimansa. Se, miten selvästi eri tausta sitten näkyy työnohjaajan ja coachin arjessa, on tietysti oma lukunsa. Joka tapauksessa erot ovat aina hyvin yksilökohtaisia. Menetelmien geeniperimästä on joka tapauksessa hyvä olla tietoinen. (...) Merkittäviä eroja yleisistä määrityksistä ei ole löydettävissä. Työnohjaajien määritys on laajempi ja kuvaa myös varsinaista prosessia. Molemmissa määritelmissä on kyse voimavaroista. Työnohjauksessa ne suuntautuvat ratkaisujen löytymiseen, coachingissa tavoitteiden saavuttamiseen. 
Myös Ristikankaan mukaan coachingissa parhaimmillaan suorituksia voidaan mitata ja niiden edistymistä seurataan huolellisesti.

Jos siis määrittelet olevasi ohjaaja, oletko työnohjaaja, opinto-ohjaaja, aikuisopinto-ohjaaja vai uraohjaaja? (Sillä ohjausalan ammattilaisena jonkinlaisen etuliitteen tittelisi ansaitsee. Työmarkkinoillamme 'ohjaaja' on usein sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevä toisen asteen koulutuksen omaava "hoitohenkilö".) Näiden selkeästi ohjauksellisimpien työmuotojen sisällöt vaihtelevat nekin. Esimerkiksi työnohjaaja -nimikettä tulisi käyttää vain niiden, jotka ovat saaneet tehtävään koulutuksen (kuten aiemmin kirjoitin). Usein työnantajasi saattaa määritellä käsitteen puolestasi. Opinto-ohjaaja on hyvin vakiintunut työnimike peruskoulussa sekä toisen asteen koulutuksessa. Omassa (aikuiskoulutuksen) työorganisaatiossa ehdotin tilalle kuitenkin uraohjaajan nimikettä: ohjaajan työ on hyvin paljon, ehkä jopa enimmäkseen, muutakin kuin opintojen ohjausta. Ura käsitteenä kuvaa paremmin tätä laajuutta, jossa opinnot ovat yksi osa matkalla kohti seuraavaa urapolun vaihetta.

Kollegaltani saama arvokas ajatus tähän aiheeseen korosti asiakaslähtöisyyttä: voimme määritellä työotteemme - esimerkiksi ohjaus /coaching / konsultointi / koulutus -akselilla - asiakkaan tarpeiden mukaan, asiakaslähtöisesti ja joustavasti. Markkinoinnin maailmassa määrittelemme työskentelymme käsitteitä puolestaan ymmärrettävyyden kriteerein: esimerkiksi teollisuudessa työnohjaaja -käsite on jotain vallan muuta kuin koulutuksen saanut, työn sisältöjä asiakkaan kanssa yksilö- tai ryhmäohjauksessa tarkasteleva ammattilainen. Ylipäätään ohjauksen käsite moninaisuudessaan tuntuu työorganisaatioissa usein tulkittavan opastamiseksi. Ehkäpä juuri tästä syystä valmennus -käsitettä viljellään nykyään ahkerasti?


Täytyy vielä todeta, etten halua kohottaa tai painaa toisia muotoja ylös tai alas. Esiin nostamani käsitteet kuuluvat kaikki vuorovaikutuksellisen työn ja ihmisiin vaikuttamisen laajaan käsiteperheeseen. Kaikissa muodoissa kysymys on ainakin vuorovaikutussuhteesta, prosessista ja oppimisesta. Toisaalta, meille alalla toimiville ammattilaisille käsitteet ja niiden käyttö ovat merkittäviä. Tämä on työmme teoreettisen pohjan tuntemusta ja ymmärrystä ja osoittaa osaltaan myös ammattimaisuuttamme. Teemme työtä ihmisten parissa vahvalla teoreettisella ja käsitteellisellä perustalla. Pohdimme työtämme, työotettamme ja nimikkeitämme mm. suhteessa vallankäyttöön (kenellä on valtaa, millaista), asiantuntijuuteen (kenellä on tietoa, kuka on asiantuntija) ja prosessin kestoon (onko kyse yksittäisestä tapahtumasta vai pidempikestoisesta prosessista).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti