Vieraspostaus by Pauliina Marjala
Kirjoittaja on toiminut TOKI– Työelämän ohjausosaamisen kehittämisprojektissa kehittämisasiantuntijana keskittyen osaamisen kehittämisen kokonaisuuteen
Kokemukseni osaamisen kehittämisestä
integroituvat aikuiskoulutuksen maailmaan. Toimintani osaamisen kehittämisen
fasilitaattorina on ollut käynnistää osaamisen kehittämisen prosessi
osaamisalueiden kuvauksilla sekä samalla tuotteistaa osaamisen kehittämisen
prosessi asiakkaillemme myytäväksi tuotteeksi. Tässä kirjoituksessa kuvaan
lyhyesti omaa oppimisprosessiani osaamisen kehittämisen maailmasta noin vuoden
ajalta.
Tarkasteltaessa osaamisen kehittämistä
teoreettisesti siinä näkyvät eri
vaiheet ja kerrokset. Ensimmäisessä vaiheessa on koulutus- ja
kehittämistoimintaa ilman strategiakytkentää, toisessa vaiheessa osaamisen
kartoittamiseen liittyviä pyrkimyksiä, kolmannessa vaiheessa osaamisen
näkeminen kokonaisvaltaisena kehittämistoimintana. Kehittyneimmässä vaiheessa osaamisen
kehittäminen on osana strategiaa ja uutta innovatiivista osaamista luodaan
organisaatiossa ja sen verkostoissa. Mielestäni toimivimpina teoreettisina taustoina
osaamisen kehittämiselle ovat yhteisöllisyys, dialogisuus ja luottamus, sekä
usein organisaation arvot.
Sukeltaessani osaamisen kehittämisen maailmaan
olen vakuuttunut siitä, että osaamisen kehittäminen on moniulotteinen ja laaja
kokonaisuus, jonka tärkeänä yhtenä käytännön toteuttamiskeinona on osaamiskartoitus
teknisenä järjestelmänä.
Olen itse saanut tänä keväänä osallistua
organisaatiomme laadunhallinnan itsearviointiprosessiin. Laadunhallinnan
näkökulmasta johdon ja henkilöstön osaamisen ja sen varmistamisen edistyneessä
muodossaan tulisi tarkoittaa kokonaisvaltaista ja ennakoivaa osaamisen
systemaattista seurantaa ja kehittämistä organisaation strategian ja vision
suuntaisesti. Osaamisen kehittämisen menetelmien ja menettelytapojen arviointi
ja parantaminen tulisi nähdä kumulatiivisina prosesseina. Käsittääkseni
laadunhallinnan edistyneessä muodossa pyritään osaamisen kehittämisen
huipputasolle.
Osaamisen ja siitä puhumisen tulee mielestäni
vahvasti liittyä organisaation strategisiin perusteisiin. Strategiatyö pyrkii
vastaamaan kysymykseen organisaation olemassaolon keskeisistä tavoitteista ja
menestystekijöistä nyt ja tulevaisuudessa. Saavutettavaan ja haluttavaan
strategiaan liittyy organisaation osaamispohjan ymmärtäminen ja ennakointi.
Yhtenä osaamisen kehittämisen haasteena
voidaankin nähdä sen irrallisuus strategiasta ja yksittäiset,
suunnittelemattomat osaamisen kartoittamisen ja kehittämisen toimenpiteet. Osaamisen kehittämisen tavoitteena onkin
työyhteisön ja organisaation kokonaisvaltainen kehittäminen.
Organisaatiotasolla
onnistuttaessa osaamisen kehittämisessä organisaatiossa vallitsee osaamisia
avoimesti reflektoiva ilmapiiri. Organisaatiokulttuuri ja sen toimintatavat
kannustavat henkilöä motivoitumaan ja ottamaan vastuuta omasta kehittymisestään
ja kehittymismahdollisuuksistaan. Osaamisen kehittäminen integroituu monin
tavoin työhyvinvointiin ja tuottavuuteen. Kun henkilölle annetaan
mahdollisuuksia vaikuttaa omaan osaamiseensa, tekee se työstä motivoivaa,
autonomista ja sisäisesti palkitsevaa. Samalla kyky ja mahdollisuudet onnistua
työn tuloksissa ja tavoitteissa paranevat, kun henkilö tunnistaa osaamisensa ja
tietää mitä hänen osaamiseltaan odotetaan. Henkilöstön osaaminen tarkoittaa
yksittäisten henkilöiden osaamista, joka näkyy taitavassa työsuorituksessa.
Työntekijän osaaminen perustuu taidoille, tiedoille, asenteille ja kokemukselle
(osaamisen jäävuorimalli). Parhaimmillaan yksittäisten työntekijöiden osaaminen
kehittyy tiimien osaamisiksi, joissa tunnustetaan ja tunnistetaan toisten
osaamiset ja rakennetaan niistä yhdessä uutta osaamista.
Nähdäkseni
osaamisen kehittäminen on keskeinen henkilöstövoimavarojen prosessi, joka näkyy
moniulotteisesti ja verkostomaisesti organisaation toimintatavoissa. Näitä
toimintatapoja ovat esimerkiksi rekrytointi, perehdyttäminen,
kehityskeskustelujen rakentumisen kokonaisuus, mahdollinen työn suoritukseen
perustuva palkkaus, urasuunnittelun kokonaisuus, valitut kehittämisen ja
kouluttamisen tavat ja mallit sekä kehittymissuunnitelmat
(yksilö-/tiimi-/organisaatiotasoiset).
Eräässä suuressa
koulutusorganisaatiossa kuulemani 70-20-10 kehittämisen malli herätti
mielenkiintoa minussa, koska siinä muodollisen koulutuksen osuus
kehittämistapana oli ainoastaan 10%. 20% oli kokemuksesta oppimista, jossa
keskiössä ovat erilaiset dialogisuuteen perustuvat palautteen antamisen ja
saamisen menetelmät. Peräti
70% koostui työssä oppimisesta, joka tarkoittaa oman organisaation kautta
tapahtuvia erilaisia oppimisen menetelmiä, joissa muodostetaan erilaisia
verkostoja oman kehittymissuunnitelman mukaisesti. Näitä menetelmiä voivat olla
mm. erilaiset mentoroinnin mallit, työohjausprosessit, työkierrot, laajenevat
työtehtävät, projekteissa oppiminen sekä työelämäjaksot. On organisaation
luovuudesta ja osaamisesta kiinni, minkälaisia kehittämisen tapoja se pyrkii
toteuttamaan omassa organisaatiossaan. Oivalsinkin, että näin toimiessaan
osaamisen kehittäminen tapahtuu yhteisöllisesti eri muodoissaan organisaation
sisällä. Osaamisen kartoitus ja arviointi ovat jäävuoren huippuja, joiden
valintaan onkin sitten useita eri teknisiä apuvälineitä, menetelmiä ja tapoja.
Kuinka
monella henkilöllä on henkilökohtainen pitkän tähtäimen osaamisen
kehityssuunnitelma ja kuinka se integroituu kokonaisuutena organisaation
osaamispääomaan? Esimiehet ovat keskeisessä asemassa osaamisen kehittämisessä
työpaikoilla. Esimiehellä on tärkeä rooli olemassa olevan osaamisen
kartoittamisessa, osaamisvajeiden tunnistamisessa, kehitystavoitteiden
viitoittamisessa sekä kehitysmahdollisuuksien tarjoajana ja kehityksen
mahdollistajina. Asiantuntijaorganisaatioissa on huomioitava asiantuntijoiden
keskeisyys substanssiosaamisalueiden määrittelyssä ja tulevaisuuden
osaamisalueiden hahmottamisessa. Esimiestyön tulee mahdollistaa asiantuntijoiden
mahdollisuudet strategisten painopistealueidenkin suuntaajina.
Osaamisen
kehittämisessä on kyse ylimmästä johdosta lähtevästä päätöksestä, asenteesta,
toiminnoista ja menettelytavoista, joilla osaaminen otetaan keskiöön.
Proaktiivinen ja ennakoiva organisaation osaamisen kehittämisen tapa on
aktiivista tulevaisuuden luotaamista, jossa käynnissä olevat muutokset,
mahdollisuudet ja uhkakuvat huomioidaan. Kun lähtökohdaksi otetaan organisaation
taso, osaamisen määrittelyprosessi muuttuu kartoituksesta jatkuvaksi
keskusteluksi osaamisesta ja sen varmistamisesta.