Onko työelämäohjaus kadoksissa?

Työelämäohjaus mielletään vakiintuneeksi osaksi työelämää, mutta se on mielestäni vielä varsin näkymätön osa sitä. Työelämäohjauksen tarkoituksena on tarjota työntekijälle mahdollisuus pysähtyä ja tutkia oman työn mahdollisuuksia, mielekkyyttä ja merkitystä. Oulun aikuiskoulutuskeskuksella tekemäni harjoittelun myötä tutustuin TOKI – projektiin ja pohdin, ilmeneekö työelämäohjaus todella halutussa muodossa ja miksi miellän sen määrän olevan tavoitteista huolimatta vähäistä.

Muun muassa jatkuva kiire, nopeat muutokset ja valtava informaation määrä luovat selkeää tarvetta työelämässä tapahtuvalle ohjaukselle. Kokemuksieni mukaan ohjaus työpaikoilla keskittyy pitkälti vain jokavuotiseen kehityskeskusteluun ja työn tekemistä helpottavaan informaation jakamiseen. Milloin on siis aikaa todelliselle ohjaukselle, jossa pohditaan tavoitteiden mukaisesti esimerkiksi työn mielekkyyttä ja mahdollisuuksia urakehitykselle. Onko todellinen työelämäohjaus vain tavoitteissa lueteltu toive, mutta kaukana todellisuudesta?

Miksi työelämäohjausta ei toteuteta tarpeeksi? Eivätkö työnantajat usko sillä olevan merkitystä vai onko kyseessä osaamattomuus ja tiedon puute? Vai pelkääkö esimies, että työntekijä huomaa urakeskustelun aikana olevansa väärässä paikassa ja haluaa edetä urallaan toiseen organisaatioon? Myös esimiehet painivat jatkuvan ajan puutteen kanssa, joten syy työelämäohjauksen vähäisyyteen voi olla myös resursseissa. Uskon, että työelämäohjauksen avulla saavutettaisiin selkeitä hyötyjä. Koen työntekijän urapolkuun panostamisen lisäävän esimerkiksi työhön sitoutumista, työntekijän suuremman ammatillisen potentiaalin löytämistä, työtyytyväisyyden kasvamista ja kokonaisuutena työyhteisön toimivuuden paranemista.

Itseohjautuvuuden korostumisesta huolimatta ohjaus niin työpaikoilla kuin muuallakin on siis tärkeää. Uskon, että työelämäohjauksen avulla on mahdollista luoda työpaikoille uudenlaista kulttuuria, jolle on selkeää tarvetta. TOKI – projektin kaltaiset menetelmät ovat varmasti oiva keino kohdista viestiä juuri työyhteisöissä työelämäohjauksen kannalta avainasemassa oleville henkilöille.

Teema sai siis minut harjoittelijana varsin mietteliääksi ja pian kesän töitäni aloittaessani voinkin tarkkailla omaa työyhteisöäni ja sitä, missä määrin työelämäohjausta tapahtuu omassa työyhteisössäni.   

Ohjausta esimieheltä - uskallanko pyytää?

Työelämäohjauksen käsite ja ajatus pitää sisällään hyvin monenlaisia ohjauksen muotoja työpaikalla. TOKI - Työelämän ohjausosaamisen kehittämisprojektissa katsotaan lähtökohtaisesti, että työyhteisön johtajat, esimiehet ja muut henkilöstön kehittämisen asiantuntijat ovat merkittävässä asemassa mahdollistamassa ja tarjoamassa työelämäohjausta työntekijöille.

Elina Rannan Taloussanomiin kirjoittama artikkeli Näin kestät työtä jota inhoat sai minut taas pohdiskelemaan, millaista ohjausta ja tukea esimiesasemassa olevan on mahdollista tarjota työntekijälle - tai ennemminkin päinvastoin: millaista ohjausta ja tukea työntekijän on mahdollista pyytää itseään organisatorisesti ylemmässä esimiesasemassa olevalta henkilöltä? Millaisia asioita työntekijä voi tuoda esiin keskustelussa työpaikalla työkavereiden tai esimiehen kanssa? Elina Ranta kirjoittaa amerikkalaisten urasuunnittelijoiden ajatuksia mukaillen: "Moni työongelmista kärsivä purkaa mieltään työkavereille tai kotona läheisille. Työpaikalla valittamista kannattaa silti välttää. Valitukset kantautuvat helposti johdon korviin. Vaikka jupina voi helpottaa oloa, jatkuva valittaminen vahvistaa kielteisiä tunteita ja ilmapiiriä." Millaisia lähtökohtaisia ongelmia seuraa tai voi seurata siitä, että alainen pyytää ohjausta ja tukea esimieheltä? Esimies saattaa olla juuri se henkilö, joka vastaa työntekijän palkan suuruudesta. Esimies on usein myös henkilö, joka miettii uusiin tehtäviin sopivia henkilöitä omista alaisistaan ja on muutenkin vastuuhenkilö organisaation sisäistä urakehitystä pohdittaessa. Jos työntekijä tuo avoimesti esiin vajavaisuutensa, avun ja tuen tarpeensa, osaamattomuutensa ja heikkoutensa, millaisia seurauksia sillä on hänen työlleen ja uralleen jatkossa? Väistämättä työpaikalla tapahtuvassa ohjauksessa on mukana erilaisia vallankäytöstä johtuvia jännitteitä, joiden johdosta työntekijä ei voi tuoda ohjaukseen itseään ja asioitaan sellaisena kuin ne hänen elämässään näyttäytyvät. 

Työpaikalla on kuitenkin selkeästi sellaisia työhön liittyviä alueita, joilla alainen voi pyytää ohjausta ja tukea esimiesasemassa olevalta. Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Jari Hakanen esittää artikkelissa: "Mikä estää menemästä esimiehen luo ja sanoa, että nyt en ole saanut vuoteen taas mitään palautetta. Voisitko kertoa miten olen pärjännyt, mihin suuntaan olen menossa ja mitä voisin kehittää." 

Työelämäohjaus toteutuu parhaimmillaan siten, että siihen osallistuvat työyhteisössä kollegat ja vertaiset sekä esimiehet ja henkilöstön kehittäjät mutta myös työyhteisön ulkopuoliset tahot, jotka voivat tarjota valtasuhteista vapaata ohjausta. Näin työntekijälle on tarjolla tukea ja ohjausta monenlaisiin työhön, uraan ja koko elämään liittyviin kysymyksiin.