Aikuinen, opiskele nyt!

Hallituksen leikkauspolitiikka kurittaa koulutussektoria harvinaisen rankalla kädellä. Olen jo uraohjaajakollegoilleni välillä huokaillutkin, että minne me ohjaamme, kun koulutusta on pian niin vähänlaisesti tarjolla. Jos sopiva koulutus löytyykin, löytyykö aikuiselle enää rahoitusta, jolla opiskella? Siltäkin momentilta hallitus haluaa leikata, tuntuvasti. Näin tapahtuessa yhteiskunnan, työyhteisöjen ja yksilöiden on innovoitava ja otettava käyttöön monipuolisempia osaamisen kehittämisen muotoja, luulen.

Siispä aikuinen, opiskele nyt! Juuri nyt, vuonna 2016. Hallitus uhkaa leikata aikuiskoulutustuesta sen perusosan pois, yli 700 euroa. Käytännössä tämä puolittaa myönnettävän aikuiskoulutustuen määrän! Vaikken rahan perään erityisemmin olekaan, niin asuntolaina jäisi kyllä maksamatta opiskelukuukausilta puolikkaalla tuella. Ja siinä onkin juuri se aikuisena opiskelun haaste. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki vaatii 8 vuoden työhistorian. Siinä ajassa on ennättänyt ihan itse rakentaa elämäänsä sellaisen kulurakenteen, että palkattoman opintovapaan ajalle on todellakin saatava jostain kompensoivaa rahantuloa. Opintotuesta - jota myös leikataan? - ei voi tietenkään aikuisen elämässä enää edes puhua vakavasti otettavana tukimuotona. Aikuiskoulutustuki onkin ainoa tuki, jota työssä oleva aikuinen voi saada toimeentulon turvaamiseksi opiskelun aikana menettämättä työpaikkaansa.

Työssä olevan opiskelumahdollisuudet 

Aikuiskoulutustuki ja palkaton opintovapaa

Saadakseen täysimääräisen 19 kk tuen, tulee olla 8 vuotta työhistoriaa sekä vähintään vuoden mittainen työsuhde nykyiseen työnantajaan. Opintojen ajaksi haetaan palkatonta opintovapaata. Opintovapaata säätelee opintovapaalaki.

Osa-aikatyö ja soviteltu aikuiskoulutustuki 

On mahdollista tehdä myös osa-aikaisesti töitä ja hakea osa-aikaista opintovapaata. Näin tein itse: työskentelen laskennallisesti joka päivä 25% työajastani eli 1,9 tuntia (vaikka käytännössä tietenkin teen kuukaudessa muutaman kokonaisen työpäivän). Loput 75% työajastani olen palkattomalla opintovapaalla, jonka rahoittamiseen olen hakenut ja saanut Koulutusrahastolta soviteltua aikuiskoulutustukea. Miksi näin vaikea järjestely? Omalla kohdallani tiettyjen asiantuntijatehtävien siirto vain 3 kk ajaksi kollegoille olisi ollut haastavaa. Sen lisäksi laskin, että tällä tavalla käteeni jää nettona enemmän rahaa kuin kokoaikaiselle opintovapaalla. Kokonainen aikuiskoulutustuki nettona olisi ollut noin 60% nettopalkastani, kun tällä järjestelyllä käteen jää noin 73% nettopalkastani.

Tulee muistaa, että sovitellun aikuiskoulutustuen maksukuukaudet syövät tukikuukausia täysimääräisten lailla. Lisäksi etenemisvauhdin tulee olla sama eli opintopistetavoitteet ovat samat, opiskelit sitten kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti (keskimäärin vähintään kolme opintopistettä tai kaksi opintoviikkoa tukikuukautta kohti)!
 
Monimuoto-opinnot työn ohella / työajalla 

Ainahan voit myöt opiskella omalla ajallasi. Suomesta löyty(nee?) vielä paljonkin maksuttomia opintoja, joita voit suorittaa monimuotoisesti oman työsi ohella - sitä varmemmin, mitä korkeammalle koulutusjärjestelmässä kiivetään. Useissa toisen asteen tutkinnoissa on (onneksi) suuri painotus kädentaidoilla / konkreettiselle tekemisellä ja osaamisella, jotta niitä voisi kovinkaan etäältä etänä opiskella. Mutta esimerkiksi täällä pohjoisessa Kemi-Tornion amk:lla on pitkä historia monimuoto-opetuksen kehittämisessä. Korkeakoulututkinnon voit suorittaa opiskelemalla paikan päällä vain 2-4 päivää kuukaudessa.

Työyhteisöissä on erilaisia sopimuksia ja käytäntöjä sille, voiko työntekijä opiskella palkallisesti työajalla ja jos, kuinka paljon. Mikäli opinnot ovat työhösi olennaisesti liittyviä, kannattaa asiasta ainakin kysyä ja keskustella esimiehen kanssa! Toisinaan työnantaja suostuu lisäksi maksamaan opinnoista kertyviä kustannuksia, kuten osallistumismaksuja tai matka- ja majoistuskustannuksia. Jos näin ei ole, ja opinnot liittyvät ammatissasi toimimiseen, muista anoa hyvitystä verottajalta! Näin tein itse, kun kuljin Hämeenlinnassa opinto-ohjaajaopinnoissa. Työnantajani allekirjoitti oikein mielellään verottajalle lausunnon, että opintojen tuoma osaaminen ja pätevyys liittyvät työtehtäviini olennaisesti. Sitten vain selvitin verottajalle matka- ja majoituskustannukset.

Vuorotteluvapaa 

Vuorotteluvapaa on edelleen mahdollisuus vetää henkeä vakituisesta työstä ja tehdä hetken aikaa jotain ihan muuta - vaikka opiskella! Vuoden 2016 alusta vuorotteluvapaan ehdot muuttuivat jälleen.

• Enimmäiskesto lyheni 180 kalenteripäivään aiemmasta 360 kalenteripäivästä ja se on pidettävä yhtenä jaksona. Aikaisemmin vuorotteluvapaa oli mahdollista pitää useammassa jaksossa.
• Työhistoriavaatimus piteni 20 vuoteen 16 vuoden sijaan. 
• Pitkän työuran tehneiden suuremmasta korvauksesta luovuttiin. Kaikkien vuorotteluvapaalle jäävien korvauksen taso on siis 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta.

Aikuiskoulutustuen leikkaukset? 

Yhteiskuntasopimuksen / kilpailukykysopimuksen puitteissa hallitus on esittänyt, että aikuiskoulutustuesta leikataan. Koska viimeistä naulaa ei ilmeisesti tämän sopimuksen arkkuun ole vielä löyty, taitaa tilanne olla avoin? SAK:n sivuilta löytyy työmarkkinoiden keskusjärjestöiltä tällainen lausunto helmikuun lopulta:

Maan hallitukselle työmarkkinoiden keskusjärjestöt esittävät seuraavia toimia:

• Aikuiskoulutuksen perusosaa ei muuteta lainamuotoiseksi, kuten hallitus on esittänyt.
• Aikuiskoulutustuen enimmäispituus lyhennetään 19:stä 15 kuukauteen ja perusosaa alennetaan 15 prosenttia.
• Aikuiskoulutustuen muutokset tulevat voimaan vuonna 2017.

Jäämme siis odottamaan, miten työssä olevien aikuisten vaativamman kouluttautumisen käy tulevaisuudessa! Itse päätin opintovapaani muutama päivä sitten, ja nautin taas kokoaikaisesta työstäni. "Tilille" jäi vielä 16 kk aikuiskoulutustukea odottamaan seuraavaa mahdollisuutta opintovapaaseen :-) 

Practice what you preach!

Uraohjaajana autan ihmisiä ymmärtämään koulutuksen ja työn maailman sääntöjä, lakeja, käytäntöjä, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Huomaan työssäni, että erityisesti minua tarvitaan tulkiksi näiden olemassa olevien faktojen ja yksilön kokemusmaailman välille. Mitä tämä tarkoittaa juuri minun kohdallani, kysyy ohjattavani. Vaikka usein edistänkin ohjausprosessia kysymällä hyviä kysymyksiä ja näin tukemalla ohjattavan metakognitiivisten taitojen kehittymistä, on minulla oltava laaja tietopohja kaikesta mahdollisesta työssäni eteen tulevasta. Uraohjaus on myös neuvontatyötä.

Siinä missä vaikkapa ammatilliset opettajat kehittävät osaamistaan työelämäjaksoilla "oikeissa töissä", voin minä uraohjaajana kehittää osaamistani tekemällä samoja päätöksiä ja asioita kuin ohjattavani. Pitämäni uraohjaussessiot linkittyvät usein kehittymiseen ja osaamisen kasvattamiseen. Niinpä päätin, että aloitan vuoden 2016 tekemällä sitä, mistä puhun: jäin osa-aikaiselle opintovapaalle, jonka rahoitan sovitellulla aikuiskoulutustuella. Opintovapaallani työstän väitöstutkimustani uraohjauksesta eteenpäin sekä litteroimalla että analysoimalla haastatteluaineistoani. Kokemusta kertyy ainakin työn ja opintojen yhteen sovittamisesta, jatko-opintojen ohjausprosesseista, vertaistuen merkityksestä, Koulutusrahastosta ja aikuiskoulutustuesta. Lisäksi väikkärini on keväällä asteen lähempänä valmistumista, toivon :-)

Hyvää uutta vuotta 2016 sinullekin!
Toivottelee Teea  

kiinnostavien asioiden ristipaineessa

Ihmisläheisellä alalla työtä tekevä kaipaa epätoivoisesti työhönsä selkeyttä, järjestystä, logiikkaa. Tekniikan parissa työskentelevä kaipaa työhönsä ihmiskontakteja, ihmisläheisyyttä, auttamisen ja merkityksellisyyden tunnetta - eikä suinkaan työpaikan ihmissuhdekiemuroiden muodossa. Onko alanvalinta alun alkujaankin ollut väärä, vai onko elämänkokemus selkeyttänyt arvoja ja prioriteetteja? Onko kyse siitä, että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on, edes vakituiseen työpaikkaan näinä työelämän myllerryksen aikoina? Vai voisiko ollakin niin, että meillä on useampia kiinnostuksen kohteita kuin vain yksi, meissä jokaisessa on enempäänkin potentiaalia kuin vain yhden osaamisalueemme hyödyntämiseen - ja työuramme aikana myös ennätämme, halutessamme, tekemään enemmän kuin yhden alan töitä?

Väitöstutkimukseni etenee, kun haastattelen ICT- ja sote-alalla työssä olevia. Haastatteluissa on noussut esiin paljon mielenkiintoisia asioita, mutta tätä yhtä asiaa olen jäänyt oman elämänikin suhteen pohdiskelemaan. Kun on tehnyt tietyn alan töitä 10-15 vuotta, tietää jo osaavansa homman, vaikka työssä kehittyykin - ja tuleekin kehittyä - jatkuvasti. Mieli alkaa haikailemaan muualle. Eräs haastattelemani tekniikan alan työntekijä pohdiskelee, löytyisikö hänen kutsumuksensa tästä eteenpäin ihmisten parista. Itse ihmisten kanssa työskentelevänä haaveilen aika ajoin edelleen lapsuuteni unelma-ammatista, arkkitehdin työstä. Molemmat olemme reilusti alle 40-vuotiaita, joten aikaa alan vaihtamiseen opiskeluineen ja uudella alalla työn tekemiseen kyllä on - jos rohkeutta vain riittää :-) 

Työelämän rakennemuutoksissa korkeasti koulutetutkin jäävät ilman oman alansa työtä. Toisille tämä on psyykkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti valtava pettymys ja takaisku, toisille innostava uuden alun paikka. Mahdollisuus toteuttaa mielessä kytenyt haave ryhtyä opettajaksi, hoitajaksi, yrittäjäksi. Työttömäksi jääneelle opiskelu ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla ja vakituisessa työssä olevalle opintovapaa ja aikuiskoulutustuki tarjoavat järkeviä mahdollisuuksia opiskella uutta. Vakituisessa työssä olevalle uuden opiskelu työssäoppimisjaksoineen myös selkeyttää ajatuksia, onko uusi haaveiden ammatti juuri sitä mitä toivoi, vai haluaako opintovapaan jälkeen kuitenkin palata omaan tuttuun ja turvalliseen työhön, jossa on jo osaajaksi kehittynyt. Vaihtoehtojahan on toki "miedompiakin",  kuten omassa työssään kiinnostuksen kohteiden suuntaan kehittyminen - esimerkiksi teknisellä alalla ihmisläheisempään työhön HR-puolelle tai esimieheksi hakeutuminen.

Aika näyttää, minkälaisen urapolun minä ja haastateltavani valitsemme. Joskus ulkoiset tekijät puuttuvat peliin, joskus kyse on omasta rohkeudesta ja päätöksestä sen jälkeen, kun faktat mahdollisuuksista ovat selvillä. Sellaisen työn tekeminen on toki palkitsevaa, jossa kokee osaavansa ja josta näin ollen saa onnistumisen kokemuksia. Toisaalta, meillä on vain tämä yksi elämä elettävänämme... 

Opintovapaaoikeus

Nyt en ymmärrä. Myönnän, että olen työelämätahojen koulutusvapaakiistassa jo pudonnutkin kelkasta (sekä fyysisesti että henkisesti), mutta silti hämmästyin. Uusimmassa INTIIM -lehdessä, eli TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton jäsenlehdessä, on kirjoitus raamisopimukseen liittyen otsikolla "Koulutusvapaa yhä levällään". EK hylkäsi viime vuoden loppupuoliskolla valmiiksi neuvotellun sovun raamisopimuksen mukaisesta kolmen päivän koulutusoikeudesta. Kirjoituksen mukaan alkuvuodesta 2013 EK toi neuvottelupöytään mallin, joka perustuu jo olemassa oleviin lakeihin.

"Esityksessä työntekijä voisi hakea työmarkkinaosapuolten hallinnoimalta Koulutusrahastolta tukea omaehtoiseen ammattikoulutukseen enintään viideksi päiväksi kerran viidessä vuodessa."

Finlexistä löytyvä Opintovapaalaki vuodelta 1979 sanoo seuraavasti:

Opintovapaaoikeus  4 § (17.1.1997/58)

Työntekijällä, jonka päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan yhdessä tai useammassa jaksossa on kestänyt yhteensä vähintään vuoden, on jäljempänä säädetyin rajoituksin oikeus saada opintovapaata saman työnantajan palveluksessa viiden vuoden aikana yhteensä enintään kaksi vuotta. Samoin työntekijällä on oikeus yhteensä enintään viisi päivää kestävään opintovapaaseen, jos päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan yhdessä tai useammassa jaksossa on kestänyt vähintään kolme kuukautta.

Eli siis... On olemassa laki, jolla halutaan parantaa työelämässä toimivan väestön koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia opintovapaajärjestelyä hyväksi käyttäen. Vapaata voisi lain mukaan hakea ihan reippaasti, jopa kaksi vuotta viiden vuoden aikana. Tälläkin hetkellä koulutusrahasto myöntää palkattomalle opintovapaalle jäävälle työntekijälle aikuiskoulutustukea tietyin ehdoin, ehtona mm. se, että työntekijällä on työhistoriaa riittävästi ja vapaa kestää riittävän pitkästi. Nyt EK ehdottaa neuvottelupöydässä, että työntekijä voisi anoa tätä vapaata 5 pv viidessä vuodessa? Jokin tässä nyt mättää...