Aikuinen, opiskele nyt!

Hallituksen leikkauspolitiikka kurittaa koulutussektoria harvinaisen rankalla kädellä. Olen jo uraohjaajakollegoilleni välillä huokaillutkin, että minne me ohjaamme, kun koulutusta on pian niin vähänlaisesti tarjolla. Jos sopiva koulutus löytyykin, löytyykö aikuiselle enää rahoitusta, jolla opiskella? Siltäkin momentilta hallitus haluaa leikata, tuntuvasti. Näin tapahtuessa yhteiskunnan, työyhteisöjen ja yksilöiden on innovoitava ja otettava käyttöön monipuolisempia osaamisen kehittämisen muotoja, luulen.

Siispä aikuinen, opiskele nyt! Juuri nyt, vuonna 2016. Hallitus uhkaa leikata aikuiskoulutustuesta sen perusosan pois, yli 700 euroa. Käytännössä tämä puolittaa myönnettävän aikuiskoulutustuen määrän! Vaikken rahan perään erityisemmin olekaan, niin asuntolaina jäisi kyllä maksamatta opiskelukuukausilta puolikkaalla tuella. Ja siinä onkin juuri se aikuisena opiskelun haaste. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki vaatii 8 vuoden työhistorian. Siinä ajassa on ennättänyt ihan itse rakentaa elämäänsä sellaisen kulurakenteen, että palkattoman opintovapaan ajalle on todellakin saatava jostain kompensoivaa rahantuloa. Opintotuesta - jota myös leikataan? - ei voi tietenkään aikuisen elämässä enää edes puhua vakavasti otettavana tukimuotona. Aikuiskoulutustuki onkin ainoa tuki, jota työssä oleva aikuinen voi saada toimeentulon turvaamiseksi opiskelun aikana menettämättä työpaikkaansa.

Työssä olevan opiskelumahdollisuudet 

Aikuiskoulutustuki ja palkaton opintovapaa

Saadakseen täysimääräisen 19 kk tuen, tulee olla 8 vuotta työhistoriaa sekä vähintään vuoden mittainen työsuhde nykyiseen työnantajaan. Opintojen ajaksi haetaan palkatonta opintovapaata. Opintovapaata säätelee opintovapaalaki.

Osa-aikatyö ja soviteltu aikuiskoulutustuki 

On mahdollista tehdä myös osa-aikaisesti töitä ja hakea osa-aikaista opintovapaata. Näin tein itse: työskentelen laskennallisesti joka päivä 25% työajastani eli 1,9 tuntia (vaikka käytännössä tietenkin teen kuukaudessa muutaman kokonaisen työpäivän). Loput 75% työajastani olen palkattomalla opintovapaalla, jonka rahoittamiseen olen hakenut ja saanut Koulutusrahastolta soviteltua aikuiskoulutustukea. Miksi näin vaikea järjestely? Omalla kohdallani tiettyjen asiantuntijatehtävien siirto vain 3 kk ajaksi kollegoille olisi ollut haastavaa. Sen lisäksi laskin, että tällä tavalla käteeni jää nettona enemmän rahaa kuin kokoaikaiselle opintovapaalla. Kokonainen aikuiskoulutustuki nettona olisi ollut noin 60% nettopalkastani, kun tällä järjestelyllä käteen jää noin 73% nettopalkastani.

Tulee muistaa, että sovitellun aikuiskoulutustuen maksukuukaudet syövät tukikuukausia täysimääräisten lailla. Lisäksi etenemisvauhdin tulee olla sama eli opintopistetavoitteet ovat samat, opiskelit sitten kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti (keskimäärin vähintään kolme opintopistettä tai kaksi opintoviikkoa tukikuukautta kohti)!
 
Monimuoto-opinnot työn ohella / työajalla 

Ainahan voit myöt opiskella omalla ajallasi. Suomesta löyty(nee?) vielä paljonkin maksuttomia opintoja, joita voit suorittaa monimuotoisesti oman työsi ohella - sitä varmemmin, mitä korkeammalle koulutusjärjestelmässä kiivetään. Useissa toisen asteen tutkinnoissa on (onneksi) suuri painotus kädentaidoilla / konkreettiselle tekemisellä ja osaamisella, jotta niitä voisi kovinkaan etäältä etänä opiskella. Mutta esimerkiksi täällä pohjoisessa Kemi-Tornion amk:lla on pitkä historia monimuoto-opetuksen kehittämisessä. Korkeakoulututkinnon voit suorittaa opiskelemalla paikan päällä vain 2-4 päivää kuukaudessa.

Työyhteisöissä on erilaisia sopimuksia ja käytäntöjä sille, voiko työntekijä opiskella palkallisesti työajalla ja jos, kuinka paljon. Mikäli opinnot ovat työhösi olennaisesti liittyviä, kannattaa asiasta ainakin kysyä ja keskustella esimiehen kanssa! Toisinaan työnantaja suostuu lisäksi maksamaan opinnoista kertyviä kustannuksia, kuten osallistumismaksuja tai matka- ja majoistuskustannuksia. Jos näin ei ole, ja opinnot liittyvät ammatissasi toimimiseen, muista anoa hyvitystä verottajalta! Näin tein itse, kun kuljin Hämeenlinnassa opinto-ohjaajaopinnoissa. Työnantajani allekirjoitti oikein mielellään verottajalle lausunnon, että opintojen tuoma osaaminen ja pätevyys liittyvät työtehtäviini olennaisesti. Sitten vain selvitin verottajalle matka- ja majoituskustannukset.

Vuorotteluvapaa 

Vuorotteluvapaa on edelleen mahdollisuus vetää henkeä vakituisesta työstä ja tehdä hetken aikaa jotain ihan muuta - vaikka opiskella! Vuoden 2016 alusta vuorotteluvapaan ehdot muuttuivat jälleen.

• Enimmäiskesto lyheni 180 kalenteripäivään aiemmasta 360 kalenteripäivästä ja se on pidettävä yhtenä jaksona. Aikaisemmin vuorotteluvapaa oli mahdollista pitää useammassa jaksossa.
• Työhistoriavaatimus piteni 20 vuoteen 16 vuoden sijaan. 
• Pitkän työuran tehneiden suuremmasta korvauksesta luovuttiin. Kaikkien vuorotteluvapaalle jäävien korvauksen taso on siis 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta.

Aikuiskoulutustuen leikkaukset? 

Yhteiskuntasopimuksen / kilpailukykysopimuksen puitteissa hallitus on esittänyt, että aikuiskoulutustuesta leikataan. Koska viimeistä naulaa ei ilmeisesti tämän sopimuksen arkkuun ole vielä löyty, taitaa tilanne olla avoin? SAK:n sivuilta löytyy työmarkkinoiden keskusjärjestöiltä tällainen lausunto helmikuun lopulta:

Maan hallitukselle työmarkkinoiden keskusjärjestöt esittävät seuraavia toimia:

• Aikuiskoulutuksen perusosaa ei muuteta lainamuotoiseksi, kuten hallitus on esittänyt.
• Aikuiskoulutustuen enimmäispituus lyhennetään 19:stä 15 kuukauteen ja perusosaa alennetaan 15 prosenttia.
• Aikuiskoulutustuen muutokset tulevat voimaan vuonna 2017.

Jäämme siis odottamaan, miten työssä olevien aikuisten vaativamman kouluttautumisen käy tulevaisuudessa! Itse päätin opintovapaani muutama päivä sitten, ja nautin taas kokoaikaisesta työstäni. "Tilille" jäi vielä 16 kk aikuiskoulutustukea odottamaan seuraavaa mahdollisuutta opintovapaaseen :-) 

kiinnostavien asioiden ristipaineessa

Ihmisläheisellä alalla työtä tekevä kaipaa epätoivoisesti työhönsä selkeyttä, järjestystä, logiikkaa. Tekniikan parissa työskentelevä kaipaa työhönsä ihmiskontakteja, ihmisläheisyyttä, auttamisen ja merkityksellisyyden tunnetta - eikä suinkaan työpaikan ihmissuhdekiemuroiden muodossa. Onko alanvalinta alun alkujaankin ollut väärä, vai onko elämänkokemus selkeyttänyt arvoja ja prioriteetteja? Onko kyse siitä, että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on, edes vakituiseen työpaikkaan näinä työelämän myllerryksen aikoina? Vai voisiko ollakin niin, että meillä on useampia kiinnostuksen kohteita kuin vain yksi, meissä jokaisessa on enempäänkin potentiaalia kuin vain yhden osaamisalueemme hyödyntämiseen - ja työuramme aikana myös ennätämme, halutessamme, tekemään enemmän kuin yhden alan töitä?

Väitöstutkimukseni etenee, kun haastattelen ICT- ja sote-alalla työssä olevia. Haastatteluissa on noussut esiin paljon mielenkiintoisia asioita, mutta tätä yhtä asiaa olen jäänyt oman elämänikin suhteen pohdiskelemaan. Kun on tehnyt tietyn alan töitä 10-15 vuotta, tietää jo osaavansa homman, vaikka työssä kehittyykin - ja tuleekin kehittyä - jatkuvasti. Mieli alkaa haikailemaan muualle. Eräs haastattelemani tekniikan alan työntekijä pohdiskelee, löytyisikö hänen kutsumuksensa tästä eteenpäin ihmisten parista. Itse ihmisten kanssa työskentelevänä haaveilen aika ajoin edelleen lapsuuteni unelma-ammatista, arkkitehdin työstä. Molemmat olemme reilusti alle 40-vuotiaita, joten aikaa alan vaihtamiseen opiskeluineen ja uudella alalla työn tekemiseen kyllä on - jos rohkeutta vain riittää :-) 

Työelämän rakennemuutoksissa korkeasti koulutetutkin jäävät ilman oman alansa työtä. Toisille tämä on psyykkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti valtava pettymys ja takaisku, toisille innostava uuden alun paikka. Mahdollisuus toteuttaa mielessä kytenyt haave ryhtyä opettajaksi, hoitajaksi, yrittäjäksi. Työttömäksi jääneelle opiskelu ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla ja vakituisessa työssä olevalle opintovapaa ja aikuiskoulutustuki tarjoavat järkeviä mahdollisuuksia opiskella uutta. Vakituisessa työssä olevalle uuden opiskelu työssäoppimisjaksoineen myös selkeyttää ajatuksia, onko uusi haaveiden ammatti juuri sitä mitä toivoi, vai haluaako opintovapaan jälkeen kuitenkin palata omaan tuttuun ja turvalliseen työhön, jossa on jo osaajaksi kehittynyt. Vaihtoehtojahan on toki "miedompiakin",  kuten omassa työssään kiinnostuksen kohteiden suuntaan kehittyminen - esimerkiksi teknisellä alalla ihmisläheisempään työhön HR-puolelle tai esimieheksi hakeutuminen.

Aika näyttää, minkälaisen urapolun minä ja haastateltavani valitsemme. Joskus ulkoiset tekijät puuttuvat peliin, joskus kyse on omasta rohkeudesta ja päätöksestä sen jälkeen, kun faktat mahdollisuuksista ovat selvillä. Sellaisen työn tekeminen on toki palkitsevaa, jossa kokee osaavansa ja josta näin ollen saa onnistumisen kokemuksia. Toisaalta, meillä on vain tämä yksi elämä elettävänämme... 

Opintovapaaoikeus

Nyt en ymmärrä. Myönnän, että olen työelämätahojen koulutusvapaakiistassa jo pudonnutkin kelkasta (sekä fyysisesti että henkisesti), mutta silti hämmästyin. Uusimmassa INTIIM -lehdessä, eli TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton jäsenlehdessä, on kirjoitus raamisopimukseen liittyen otsikolla "Koulutusvapaa yhä levällään". EK hylkäsi viime vuoden loppupuoliskolla valmiiksi neuvotellun sovun raamisopimuksen mukaisesta kolmen päivän koulutusoikeudesta. Kirjoituksen mukaan alkuvuodesta 2013 EK toi neuvottelupöytään mallin, joka perustuu jo olemassa oleviin lakeihin.

"Esityksessä työntekijä voisi hakea työmarkkinaosapuolten hallinnoimalta Koulutusrahastolta tukea omaehtoiseen ammattikoulutukseen enintään viideksi päiväksi kerran viidessä vuodessa."

Finlexistä löytyvä Opintovapaalaki vuodelta 1979 sanoo seuraavasti:

Opintovapaaoikeus  4 § (17.1.1997/58)

Työntekijällä, jonka päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan yhdessä tai useammassa jaksossa on kestänyt yhteensä vähintään vuoden, on jäljempänä säädetyin rajoituksin oikeus saada opintovapaata saman työnantajan palveluksessa viiden vuoden aikana yhteensä enintään kaksi vuotta. Samoin työntekijällä on oikeus yhteensä enintään viisi päivää kestävään opintovapaaseen, jos päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan yhdessä tai useammassa jaksossa on kestänyt vähintään kolme kuukautta.

Eli siis... On olemassa laki, jolla halutaan parantaa työelämässä toimivan väestön koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia opintovapaajärjestelyä hyväksi käyttäen. Vapaata voisi lain mukaan hakea ihan reippaasti, jopa kaksi vuotta viiden vuoden aikana. Tälläkin hetkellä koulutusrahasto myöntää palkattomalle opintovapaalle jäävälle työntekijälle aikuiskoulutustukea tietyin ehdoin, ehtona mm. se, että työntekijällä on työhistoriaa riittävästi ja vapaa kestää riittävän pitkästi. Nyt EK ehdottaa neuvottelupöydässä, että työntekijä voisi anoa tätä vapaata 5 pv viidessä vuodessa? Jokin tässä nyt mättää...

Tarkastelussa koulutustilit ja aikuiskoulutuksen TNO-palvelut

Suomessa suunnitellaan uudenlaisia, henkilökohtaisia koulutustilejä aikuisille. OKM:n selvityksen mukaan (linkki OKM:n tiedotteeseen 20.11.2012) nykyisellään aikuiskoulutusta kehitetään ja suunnataan herkästi sellaisille kohderyhmille, jotka osallistuvat muutenkin koulutukseen. Aliedustettujen ryhmien - kuten maahanmuuttajat, oppimisvaikeuksia kokevat, matalan pohjakoulutuksen tai sosioekonomisen taustan omaavat, kuntoutujat ja ikääntyvä väestö - osallistumista aikuiskoulutukseen sen sijaan ei ole juurikaan kyetty parantamaan. Uudenlaisella koulutussetelillä pyritään lisäämään aikuiskoulutustarjonnan kysyntä- ja tarvelähtöisyyttä, vahvistamaan koulutuksellista tasa-arvoa ja laajentamaan aikuiskoulutuksen rahoituspohjaa.

”Talouden ja työmarkkinoiden rakennemuutos on niin voimakas, että aikuiskoulutuksen merkitys korostuu väistämättä. Käytännössä jokainen aikuinen tarvitsee työuransa aikana lisäkoulutusta, jolla voi parantaa omaa ammattitaitoaan sekä vahvistaa yleisiä valmiuksiaan toimia työelämässä ja kansalaisena. Nyt esitetty aikuiskoulutustilimalli tukee hyvin näiden tavoitteiden saavuttamista."  (Opetusministeri Jukka Gustafsson)

Opettaja -lehdessä 7.12.2012 OAJ:n erityisasiantuntija Tuovi Manninen kyseenalaistaa koulutussetelien tarpeellisuuden. OKM:n selvityksen laatineet selvityshenkilöt perustelevat koulutustilejä sillä, että koulutustarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Manninen ihmettelee: 

"Ollaanko oikeasti tietoisia jo olemassa olevista runsaista koulutusmahdollisuuksista? Sen sijaan, että oppilaitokset alkaisivat suunnata vähäisiä voimavarojaan  uudensisältöisen lyhytkestoisen koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen, niiden pitäisi vahvistaa jo olemassa olevan koulutuksen laatua, näkyvyyttä sekä ohjaus- ja neuvontapalveluja." 

Myös OKM:n selvitys korostaa TNO-toiminnan (eli tieto-, neuvonta- ja ohjaustoiminnan) kehittämistä. Selvityshenkilöt ehdottavat yhtenä kuudesta kehittämistoimesta hakevan ja ohjauksellisen työn lisäämistä. Koulutustilien vuosittaisesta 50 miljoonan euron budjetista 30% käytettäisiin aikuiskoulutuksen neuvonta- ja ohjauspalveluihin sekä hakevaan toimintaan, jolla pyritään mm. motivoimaan koulutuksesta vähiten innostuvia ihmisiä.

Hakevaan ja ohjaukselliseen työhön on voitava varata henkilöresurssi oppilaitoksissa ja yhteistyötä ohjauksen järjestämiseksi vahvistetaan myös oppilaitosten välillä. (...) Hakevan toiminnan rahoitus myönnettäisiin tulevaisuudessa niille oppilaitoksille, jotka ovat osa alueen yhteistyöverkostoa. (Lähde: Selvitys henkilökohtaisista koulutustileistä. Ehdotukset ja vaikuttavuuden arviointi. Loppuraportti.)  

Aikuiskoulutusta on toki syytä kehittää ja koulutustarjontaa suunnata entistä tarkemmin yksilöiden ja työelämän tarpeiden mukaan. Olen kuitenkin samoilla linjoilla Tuovi Mannisen kanssa: ollaanko tietoisia jo olemassa olevista runsaista aikuisena kouluttautumisen mahdollisuuksista? Aikuiskoulutus - erityisesti toisen asteen ammatillinen aikuiskoulutus - on levällään eri alueilla ja laajemmin koko Suomessa kuin jokisen eväät. Siinä missä nuorten toisen asteen koulutus ja korkea-asteen koulutus kuuluvat yhteishakujärjestelmän piiriin, ammatillinen aikuiskoulutus organisoituu jokaisessa oppilaitoksessakin kuten haluaa: hakuajat ovat milloin ovat, aloitusajankohdat milloin sattuu. Työvoimapoliittinen koulutus sekä erilaisten kehittämishankkeiden kautta tapahtuva koulutustoiminta sekoittavat tätä sekametelisoppaa entisestään. Kannatan ehdottomasti aikuiskoulutuksen hakeutumisvaiheen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämistä entisestään. Ohjauspalveluja kehittämällä entistä suurempi joukko aikuisia - haavekuvissani lopulta kaikki aikuiset? - saisi tiedon tarjolla olevista kouluttautumisen ja opintojen rahoittamisen vaihtoehdoista.

Ja onneksi me aikuiskoulutustahot emme suinkaan ole alkutekijöissä tässä ohjauspalvelujen kehittämistyössä! Jo vuosina 2003-2009 toteutettu Noste-hanke käytti noin 25 miljoonaa euroa hakevaan toimintaan. Vuosina 2007-2013 toteutettava valtakunnallinen ESR-kehittämisohjelma "Osuvuutta ja kysyntälähtöisyyttä aikuisopiskeluun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden valtakunnallisella kehittämisohjelmalla" käyttää myös noin 25 miljoonaa euroa aikuiskoulutuksen hakeutumisvaiheen TNO-palveluiden kehittämiseen. Tässä Opin Ovi -hankeperheessä on tehty ja tehdään tälläkin hetkellä erittäin arvokasta työtä asiakkaiden parissa, jotka pohtivat uraansa liittyviä asioita - esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaalla toimiva OpinTori -palvelu. Pari hanketta keskittyy myös työpaikalla tapahtuvan ohjauksen kehittämiseen, toisena niistä edustamani TOKI -projekti. Projektirahoituksella eri alueiden hajallaan olevat aikuiskoulutustoimijat kaikilta koulutusasteilta ovat organisoituneet verkostoiksi, jotka pyrkivät palvelemaan asiakkaita - yksittäisiä aikuisia, aikuiskoulutustietoutta tarvitsevia ammattilaisia, yrittäjiä ja työyhteisöjä - yhden luukun periaatteella. Palvelut ovat usein yhteydessä koulutuksen rahoittajatahoihin, kuten TE-toimistoihin, ja näin asiakas saa todellakin yhdeltä luukulta vastauksia monenlaisiin kysymyksiin. 

Useat Opin Ovi -hankeperheen projektit päättyvät tänä vuonna tai viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä. Projektirahoituksen päättyessä innovatiivisia, rohkeita, perinteisiä raja-aitoja kaatavia, verkostoyhteistyönä synnytettyjä palveluja uhkaa resurssipula. Aikuiskoulutus kipuilee rahoituksen vähenemisen ongelmissa, eikä resursseista päättäviltä tahoilta aina tunnu löytyvän ymmärrystä hakevan toiminnan ja TNO-palveluiden tarpeellisuudelle. Itse katson, että juuri tässä tilanteessa pienten ja suurempienkin toimijoiden yhteistyönä tuotetut TNO-palvelut tuovat aikuiskoulutuksen pariin uusia maksavia asiakkaita - erityisesti, kun palveluja jatkuvasti kehitetään, ne tavoittelevat aikuiskoulutuksen aliedustettuja ryhmiä ja ne viedään työssä olevien aikuisten sekä työyhteisöjen koulutusvastaavien ulottuville.  Toki TNO-palvelut tuottavat muutakin inhimillistä hyvää yhteiskuntaan, eivät vain rahassa mitattavia arvoja. Kuten Gustafsson totesi, jokainen aikuinen tarvitsee työuransa aikana lisäkoulutusta pysyäkseen työelämässä ja yhteiskunnassa mukana ammattitaitoisena ja osaavana kansalaisena. Aikuiskoulutuksen TNO-palvelut auttavat yksittäistä ihmistä oman osaamisen ylläpitämisen ja kehittämisen kysymyksissä ja jäsentävät mm. netin kautta tulevaa informaatioähkyä juuri hänelle merkityksellisellä tavalla.

Voisivatko koulutustilirahat ohjautua Opin Ovi -hankkeissa kehitettyjen palveluiden jatkorahoittamiseen, kuten selvitysraportissa (yllä olevassa lainauksessa) ehdotetaan? Vai käykö niin, kuten Suomessa usein ESR-projektien ollessa kyseessä, että edes kansallisilla kehittämistoiminnoilla ei ole jatkumoa: projektirahoituksella synnytetyt palvelut ajetaan resurssien puutteessa alas, kunnes seuraavalla ESR-ohjelmakaudella - tai vaihtoehtoisesti näillä koulutustilirahoituksilla - kehitetään ja laitetaan pystyyn uusia TNO-palveluita... (Kuka sanoi että pyörää ei tarvitse tai kannata keksiä uudestaan? Tervetuloa projektimaailmaan! Pyörä on keksitty ja tullaan keksimään vielä monta kertaa uudestaan.)